Kiusaaminen.. se alkoi kun olin eskarissa, en halunnut leikkiä muiden tyttöjen kanssa, se oli vaikeaa ja väkinäistä, pojat oli kivempia. Leikin aina legoilla, mutta kaikki tytöt eivät tajunneet sitä eivätkä hekään halunneet leikkiä kanssani. Sitä jatkui ensimmäisen ja toisen luokankin.
Sitten tuli 3. luokka ja leikkasin takapuoleen ylttäneet hiukseni lyhyeksi. En ollut liikunnassa niinkuin muut ja siitähän sain kuulla aina. Koordinaatiokyky, voima ja taito eivät olleet samalla tasolla ikäisteni kanssa enkä osannut kunnolla mitään, muistan ne ilkeät kommentit jotka tulivat JOPA OPETTAJALTA kyllä kunnolla. Ei se mitään sekin jatkui vielä 4. luokkaan.
Viidennellä olin jo aika tottunut siihen, etten ollut kuin muut ja hyväksyin sen. Luokkajakomme vaihtui ja opettaja myös. Sain uusia ystäviä ja vielä pahempia vihollisia, mutta en antanut sen lannistaa vaan menin eteenpäin. Minulla oli hyvä ystäväpiiri johon en tuntenut kuuluvani ja he eivät ymmärtäneet sitä ollenkaan, minä kyllä tajuan, että minusta puhuttiin pahaa. Ja paljon.
Kuudennella pääsin parhaan ystäväni kanssa samalle luokalle ja se oli paras luokka missä olin ollut.
Sitten alkoi yläaste... se pelotti, ja nyt kun miettii, niin ei kyllä pelottanut turhaan.
Siellä kaikki muuttui.
7. luokan alku oli ihan ok. Minulla oli poikaystävä joka suojeli, myös parhaalta ystävältäni ja jouduin luopumaan hänestä, olin kyllä Kaizun kanssa ''salaa'' (voi miten tyhmältä se nyt kuulostaakaan) Mutta 8. luokan alussa tuli ero. Maailmani kaatui jopa se ''ystäväpiirini'' katosi altani, mutta eipä haittaa. Olihan minulla paras ystäväni ja pari muuta. Suurimmaksi osaksi ystäväni olivat netissä ja minä aamusta iltaan kotona koneella. Ja seuraava jatkui ysilläkin.
Alkoi huorittelu ja kaikki mitä tein oli käännetty minua vastaan. Jos kävin kaupassa niin kuului vain ''EI VITTU ONKO TOI TUULI??'' Ja juu kyllä se oli, En ole kuuro. Muutaman kerran minut lukittiin ''leikillä'' vessaan. No arvatkaa oliko musta kovin kiva leikki? No ei. Löydyn minä varmaan myös ylilaudasta, että terve.
Keksittiin maailman oudoimpia tapoja pilata elämäni, joka öiset pilasoitot joissa minut käskettiin tappaa itseni, soittelu poikaystävälleni, että olisin pettänyt tätä kello 18 lauantai iltana koulun vessassa. Jooojooo hahhah. Terv. Janette Sillanpää Lahdesta (HUOM. LAH
DESTA) selvisi aika nopeasti ettei koko ihmistä ollut olemassa.
Huoraa kuului aina kun kävelin ohi. Minulla kyllä oli melkein koko ajan joku ihan pitkäaikainen poikaystävä jonka kanssa sitten nauroimme näille. Minä en sentä ollut se kuka joka bileissä nuoli kaverin poikaystävän kanssa. Minä en käynyt bileissä ollenkaan. Ei ollut rahaa eikä huvittanut. En mennyt edes ysi bileisiin, olin kotona ja katsoin parhaan ystäväni ja poikaystäväni kanssa leffaa .Lintsasin 8. ja 9. koko ajan kun en uskaltanut/halunnut/pystynyt olla koulussa. Lopetin lempi harrastukseni enkä osallistunut koululiikuntaan. Aloin ysin keväällä olla ihan kypsä kaikkeen
paskaan ja ylipäätään elämääni.
Mutta sitten se koitti PÄÄTTÄJÄISET! Kukaan ei voi uskoa sitä iloa jonka koin kun pääsin viimeisen kerran ulos siitä ovesta minkä takana oli kaikki paha.
Ja tyylikkäästi keskisormet pystyssä kävelin autolle ja jätin sen kaiken taakseni.
Tässä oli nyt vähän tiivistetysti ja karsitusti koko elämäni, ennen kuin pääsin Lahteen. Nykyään minulla on maailman ihanin ja rakkain luokka enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta ♥
Iha vaa rakkaudella, Tuuli ♥
.jpg)
.jpg)
